Nakertajat 4/12 - kanitarhan rakentaminen

Nakertajat-lehdessä (PiNan jäsenlehti) uusimmassa numerossa (4/12) oli kirjoittamani juttu kanitarhan rakentamisesta. Tässä vielä teille arvoisat lukijani tuo sama juttu...

------------

Meillä rakennettiin kanitarha loppukesästä - alkusyksystä 2012. Mitään halpaa lystiä se ei ollut, koska esimerkiksi puutavara maksaa aivan tuhottomasti tänä päivänä. Maalikin on yllättävän kallista. Tarhan koko on 3m x 2m ja sen kyljessä on varastokoppi, jonka koko on 3m x 1,20m. Katon ala on 4m x 4m.

Tarhaan + varastokoppiin käytetyt tarvikkeet:

50x100mm verkko 25m

kakkosnelonen 50m

kakkoskakkonen 40m

kakkoskutonen 4m

kakkosvitonen 15m

neljän tuuman lautaa 110m

kuuden tuuman lautaa 60m

kattomateriaali (ns. valokate) 4kpl 1000x4000mm

sadelista 4m

palkkikengät 6kpl

4x4’’ tolppakengät 4kpl

betonilaatat 12kpl

kulmaraudat n.30kpl

kattoruuvit 100kpl

muut ruuvit, naulat ja niitit n. 300kpl + 180kpl

lukkohelat

saranat 5kpl

rautalankaa

maalia 9l + 3l (punainen ja valkoinen öljymaali)

tervaa 6l

sähkötyöt; 2kpl jakorasia, katkaisin, pistorasia, johdot

sinkilät

MDF-levyä

Koppi, joka ostettiin valmiina, mutta jota muokattiin:

villaa

levyjä

pleksi

saranat

ruuvit ja naulat

Yllättävän paljon tarvikkeita (ja rahaa!) saa kulumaan tähänkin hommaan siis.

Tarvikkeet saapuivat pihaan kesäkuun lopulla, mutta rakennusprojekti alkoi vasta elokuussa. Kesä ei ollut oikein otollinen rakentamiselle, koska jos ei satanut kaatamalla, oli paahtava helle. Siis niinä todella harvoina päivinä, kun ei satanut…

Elokuun puolivälissä kuitenkin rakennusprojekti saatiin aluilleen. Ensimmäisenä kasattiin tietenkin runko. Tämä oli mielestäni isoin ja hankalin kohta projektissa, kun kaikki piti saada millilleen paikalleen. Runko tehtiin kakkosnelosista, jotka upotettiin maan sisään tolppakengissä, ja kakkosvitosista. Kattoniskan kannatin puolestaan on kakkoskutosesta. Kyllä siinä oli kannattelemista!

Seuraavana vuorossa olivat kattovuolet, jotka mieheni vapaapäivänään oli ahkeroinut paikalleen minun ollessani töissä. Kattovuolet ovat kakkoskakkosta.

Syyskuun ensimmäisenä lauantaina sitten ahkeroimme yhdessä noin yhdeksän tuntia ja sinä aikana saatiin paikalleen valokate katolle ja varastokoppi ovea ja lattiaa lukuun ottamatta valmiiksi. Voi pojat, mutta kyllä tuli sahattua! Tulen loppuikäni varmasti tietämään mikä on neljän tuuman lauta ja mikä kuuden tuuman lauta, painavista kakkosnelosista puhumattakaan… Seuraavana päivänä olo oli kuin selkäänsä saaneella, joka lihas kipeänä.

 Viikon päästä tästä eli syyskuun puolivälissä tarhaosa saatiin jo asuttavaan kuntoon, kun mieheni vapaapäivää viettäessään perjantaina oli nikkaroinut tarhan runkoon poikkipuut verkotusta varten. (Sivuhuomautus; ihana mies!)

Seuraavana päivänä eli lauantaina oli tarkoitus laittaa ainoastaan pesäkoppi kuntoon, mutta siinähän se koko tarhan verkotus sitten meni samalla, koska pohja täytyi joka tapauksessa verkottaa kuntoon kopin takia. Koppi oli nimittäin niin painava, etten minä sitä pystynyt liikuttelemaan ja koska isäni oli apuna kyseisenä päivänä, oli loogista kantaa koppi samalla tarhaan, jolloin pohjakin täytyi siis verkottaa. Ja samallahan se koko tarhankin verkotus siinä meni, kun vauhtiin pääsi…

Koppi ostettiin valmiina Sastamalan työteekistä. Työteekkihän ei ota voittoa tekemistään töistä, joten kopin sai käytännössä materiaalien hinnalla. Eipä siinä vaiheessa oikein kannattanut alkaa itse koppia väsäämään… Koppi on peruskoirankoppi irrotettavalla katolla. Sen verran sitä piti vielä muokata, että sisäpuolelta seinät ja katto villoitettiin ja päälle laitettiin levyt. Lisäksi koppiin tehtiin toinen kerros tai niin sanotusti parvi. Eli noin puoliväliin koppia tehtiin levystä ”välikatto”, johon sahattiin reikä kulkuaukoksi. Ovelle laitettiin heiluri-periaatteella toimiva pleksin pala oveksi. Nyt pitäisi pupusilla olla lämmin koppi! Lisäksi koppia tuunattiin vielä sen verran, että katto saranoitiin, jotta minun on mahdollista siivota se myös yksinäni, kattoa kun ei pysty yksinään tällainen alamittainen paljoa liikuttelemaan. Nyt sen saa kätevästi avattua saranoille ja siivottua sisältä.

Tarha on verkotettu tietenkin pohjaa myöden, jotta kanit eivät kaivaudu ulos eivätkä mitkään petoeläimet kaivaudu sisään. 25 metrin verkosta ei jäänyt edes puolta metriä ylimääräistä, joten se ainakin oli tarkkaan mitoitettu!

Tässä vaiheessa tarha oli siis jo siinä kunnossa, että kanit pystyivät muuttamaan sinne. Vielä puuttuivat maalit pinnoista, mutta se tuskin pupuja kamalasti haittasi. Tärkeintä oli, että nyt sekä emäntä että puput olivat hyvin onnellisia ja siihen ei maalaamaton (ja oveton…) varastokoppi paljoa vaikuttanut.

Viikon päästä varastokoppikin sai ovensa ja sinne muuttikin saman tien mm. kymmenisen paalia heinää ja viitisen paalia purua. Tarhaan rakennettiin myös kiinteä heinäseimi mdf-levystä verkon ulkopuolelle, josta se on helppo täyttää heinällä ja kanit pystyvät kätevästi heinää syömään verkon läpi, kuitenkaan levittämättä sitä pitkin tarhaa.

Lokakuun alussa tarha ja koppi olivat käsiteltynä joko maalilla tai tervalla. Niin olivat kyllä kanitkin, jotka hanakasti olivat maalaushommissa auttamassa. Varastokopin punaisessa seinässä on myös pieniä tassunjälkiä, kumma juttu. :D

Alkuun pelkäsin, että sisäistävätkö kanit ollenkaan kopin tarkoitusta tai lähinnä heilurioven toimintaa… Alku näyttikin aika epätoivoiselta, mutta ilmeisesti ”Siperia opettaa” ja ensimmäisenä tarhassa vietetyn yön jälkeisenä aamulla kaikki kanit löytyivät kopista, osa jopa yläkerrasta. 

------------

Huomautuksena vielä (vaikka sen pitäisi olla itsestään selvä asia, mutta ei vaan tunnu olevan), tekstin ja kuvien copyright Pauliina Tuppurainen, älä kopio mitään ilman lupaa. Koskee tietysti koko blogin sisältöä.