Elämäni kanit

Ensimmäinen kanini oli kääpiöluppakorva Tupsu, joka muistaakseni oli madagaskar väriltään. Tupsu hankittiin eläinkaupasta (Tyrvään lintu oli kaupan nimi) joskus vuonna 1990 tai siinä paikkeilla. Tupsu annettiin jossakin välissä pois vanhempieni toimesta, koska Tupsu repi tapetit, söi jalkalistat ja pissi komeassa kaaressa kangassohvalle. :'D Hirveästi tästä ei muistikuvia ole, koska aikaa on kulunut jo yli 20 vuotta. Tupsu kastroitiinkin jossain välissä, mutta eipä se juuri rauhottunut. Pari vuotta se meillä kuitenkin oli. Melko vaativa lemmikihän kani on alle kouluikäiselle muutenkin...

Kuvia on iso kasa vanhempien luona paperimuodossa, ehkä seuraavan kerran kotikonnuilla käydessäni intoudun skannaamaan pari Tupsun kuvaa tänne. :)

Seuraavan kanini hankin vasta vuonna 2010. Sulevi eli Anemone's Charlie Brown oli myöskin kääpiöluppa, väriltään ruskeasiamsoopeli ja syntynyt 26.9.2009. Olin pitkään ihastellut ruskeasiamsoopeli kluppia ja kun sellainen kohdalle osui, olihan se pakko ottaa. Sulevi oli kiltein ja ihanin kani mitä kuvitella saattaa. Harmikseni jouduin siitä kuitenkin luopumaan keväällä 2011 muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Tämä elämäntilanteen muutos kesti kuitenkin vain puoli vuotta (vaikka sen piti olla pysyvä), joten olen harmitellut usein jälkeenpäin, että luovuin Sulevista aivan turhaan. Sulevi muutti kuitenkin ns. tuttuun paikkaan, joten olen Sulevin kuulumisia kuullut kyllä.

Sulevi oli sylipupu

Sulevin kesäasunto

Kolmas kanini oli Faabelin X-File,"Irmeli". Hermeliininaaras, sininen tan, s.28.1.2010. Irmeli tuli meille mieheni veljen perheeltä, joka oli hankkinut kaksi kanisiskosta, jotka eivät yllättäen tulleetkaan pidemmän päälle toimeen ja toinen kani piti sitten saada jonnekin.

Irmeli oli siitä ihana, että se oli äärimmäisen siisti. Se ei vahingossakaan pissanut muualle kuin häkkiinsä, toisin kuin Sulevi-herra, joka kävi useammankin kerran heinäpaalin päällä pissalla... Irmeli ei kuitenkaan sietänyt Sulevia ollenkaan, joten Irmeli muutti melko pian Firework's -kanilaan jalostuskäyttöön harvinaisen värinsä takia. 

Irmeli oli ihan "peruskiva" kani, mitään suurempaa syvällistä suhdetta siihen ei kuitenkaan ehtinyt syntymään, koska se oli meillä niin vähän aikaa.

Syksyllä 2011 hankin ikäänkuin "Sulevin tilalle" venäläisnaaraan. The Borrower Arrietty eli Ruusa on siis neljäs kanini. Venäläiset kanit ovat mielestäni kaikista kauniimpia ja nykyään pidän erityisesti isokorvaisista (ja pystykorvaisista) epeleistä eniten. Tosin eipä Ruusan korvat enää miltään näytä, kun on noita vielä isompikorvaisiakin puppanoita tuossa pyörimässä. Ruusa myös tuntui alkuun isolta, olinhan ennen tottunut ainoastaan kääpiörotuisiin kaneihin. Nykyään Ruusa onkin koko joukon pienin.

Kesäkuussa 2012 meille muutti saksanjättischeck Karhuveljeni Koda eli Jussi. Olin pitkään haaveillut jättikanista ja erityisesti saksanjättischeckistä.

Ruusa ja Jussi saivat jälkikasvua heinäkuussa 2012, joten Rumpali ja Papu ovat kanini numerot kuusi ja seitsemän. 

Näistä neljästä en liitä tähän erikseen kuvia, koska koko blogi on täynnä neljän viimeksi mainitun kuvia muutenkin. 

Saa nähdä miten tuo neljän kanin laumaelämä tuossa sujuu vai täytyykö tehdä muutoksia asumisjärjestelyihin siinä vaiheessa, kun Papu ja Rumpali tulevat aikuisiksi. Toistaiseksi kuitenkin sujuu todella hyvin. 

Vielä on haaveissa myöskin belgianjätti (ei tule toteutumaan, koska toista ulkotarhaa en aio rakentaa) sekä sitten ihan toisesta ääripäästä joko kääpiöjänis tai hermeliini. Näidenkään haaveiden en usko toteutuvan ihan hetkeen, koska marsumäärä on tällä hetkellä sellainen, että yhtään häkkiä en kyllä halua luovuttaa yhdellekään kanille, vaikka nytkin yksi 150cm leveä kerroshäkin alakerta olisi tyhjänä... 




Ps. Muistakaa arvonta! Tänään vielä aikaa osallistua!